Sopiva vaate tarkoittaa ainakin kolmea asiaa. Ensinnäkin, että vaate on sopivan kokoinen kantajalleen, toiseksi vaatteen tulee olla tilaisuuteen ja kulttuuriin sekä säähän sopiva ja kolmanneksi vaatteen tulee olla vastuullinen.
Nyt puhun vain kooltaan sopivasta vaatteesta. Kantajalleen sopivat vaatteet ovat mukavia, hyvin istuvia ja ajan hengen mukaan peittäviä ja paljastavia sieltä mistä pitääkin. Minulla keskimääräistä lyhyempänä on traumoja epäsopivista vaatteista. Lapsena vaatteet tehtiin itse ja ne ommeltiin jo alun perin reiluiksi ja niihin leikattiin vielä kasvunvaraa – suuret saumanvarat ja helmapäärmeet, jotta vaatteita voitaisiin helposti suurentaa. Minun kohdallani se oli yltiöpäistä optimismia, kun en kasvanutkaan ja vaatteeni olivat aina turhan reiluja.
Tällä hetkellä suositaan taas ylisuuria vaatteita joko menneiden vuosikymmenten leveitä, olkatoppauksilla laajennettuja tai uustuotannon telttailumallistoa. Joku aika sitten tavoitin itseni tuijottamasta bussipysäkillä nuoria tyttöjä valtavissa joka suuntaan isoissa nahkapusakoissa, ehkä isien tai isoisien komeroista lainattuina. Minun kokemukseni pohjalta ne alkuun näyttivät lainapeitteiltä. Bussissa ajatus sitten kirkastui; kiertotalouden kannalta on ideaalia, että vaate kiertää ihmiseltä ihmiselle yhden koon vaatteena.
Vaatehankinnan alku- ja loppupäässä pienen tai kookkaan ihmisen ongelmana on, ettei kaupasta saa sopivan kokoista vaatetta. Sitä täytyy joko itse muokata sopivan kokoiseksi tai teettää työ ammattilaisella tai teettää koko vaate omilla mitoilla. Jonain päivänä mieluisasta sopivasta vaatteesta on kuitenkin luovuttava.
Mihin se laitetaan, kun second hand -kaupoistakin ostetaan vakiokokoisia vaatteita? Isosta vaatteesta saa aina pienemmän, mutta pienelle vaatteelle ei välttämättä osu sopivan kokoista ostajaa. Ja aikuisten ja lasten vaatteet ovat eri muotoisia. Tuleeko siitä hyväntekeväisyysjärjestöille ongelma?
Kustomoituihin vaatteisiin on mennyt rutkasti resursseja joko valmisvaatteen koon muuttamisessa tai yksittäiskappaleen valmistamisessa. Pitäisikö jälkimarkkinointikin jaksaa hoitaa itse?
1 kommentti
Tätä vaatteen sooivuutta, istuvuutta mietin usein. Trikoo on pelastanut suomalaiset, Mahdutaan vaatteisiin, kun materiaali joustaa, eikä vaatteen edes tarvitse istua kauniisti päällä. Itse pidän laskeutuvista kankaista ja olen kookas. Nuoresta lähtien ompelin itselleni vaatteita. Harmiksi kankaiden laatu on heikkoa ja kankaat nykyään kalliita, Ne kuluvat nopeasti huonoiksi. Siinäpä se tuotteen tarina jo ehkä olikin.
Kierrätykseen olen paljon vienyt ajatellen kyllä ne jollekin sopivat. Meitä on monen kokoisia.