|
|
|
|
|
Kuvaan asettuminen
|
Tänä keväänä olemme Anne-Mari Ohra-ahon kanssa siistineet Tiinasmokon nettisivuja. Ja kuten aina siivotessa jotain piilotetaan ja jotain nostetaan esille. Siivotessa piilotettiin portfoliomaisia ähräyksiä ja ihan pihalla -osio, jossa vuosittain (2006 -lähtien) kerroin lyhyesti, mitä postimerkin kokoisella takapihalla tapahtui. Nyt lehtokotilot ovat vallanneet pihan ja minä olen luovuttanut ja siirtynyt sisätiloihin.
|
Päivitetyt nettisivut vaativat uusia tuoreita kuvia ja nyt nostettiin esille tekijää eli minua työn touhussa. Minun ikäpolvelleni kuvaan asettuminen tuntuu epämukavalta ja paljastavalta ja oman kuvan katsominen on hankalaa ja sen jakaminen jopa häpeällistä, senhän me toki osaamme. Yleisesti puhutaankin kuvan ottamisesta eikä kuvan antamisesta. Kuvaan asettuminen oli loppujen lopuksi hauska kokemus, kun ammattivalokuvaaja Emmi Virtanen tuli meille kotiin. Pari tuntia kuvailtiin kirjastossa, tuotantotiloissa, konesalissa, varastotiloissa, suunnitteluosastolla ja kirjaamossa. Käytännössä olohuoneessa, työhuoneessa ja sen komerossa sekä makuuhuoneessa. Kotona työskentelevälle ajattelijalle työtilat ovat venyvä käsite. Työmatka on lyhyt: tuumasta toimeen.
|
|
Maaliskuun lopussa yritykseni Tiinasmoko täytti 15 vuotta. Viimeiset kolme vuotta ovat selkeyttäneet asettumista uuteen elämänvaiheeseen ja itsensä paikantamista. Voin nyt tunnustaa, että elän unelmaani käsityökuiskaajana. Autan ihmisiä paikantamaan itsensä (tiinasmokottamaan) tämän tavarakaikkeuden keskellä ja nauttimaan siitä kaikesta näkökulmaa vaihtamalla.
|
Kulutan paljon aikaa tutkiessani, mitä maailmalla nyt tehdään ja mitä merkityksiä taiteilijat sisällyttävät konkreettisiin teoksiinsa. En ole niinkään kiinnostunut miten tehdään, vaan ajatuksista tekemisen takana. Näitä ajatuksia ja vinkkejä haluan jakaa eteenpäin valmennuksissani.
|
|
|
Tässä uutiskirjeessä
|
- Framilla: Kasvun anatomia ja Ilmojen ihmeet syyskuussa
- Kivi paperi, kangas -taideleiri Jyväskylässä 23.–25.6.2026
- Kangastuksia ja kuvatuksia 1.8.–31.12.2026
- Slow stitching ETÄNÄ 12.8.–16.12.2026
- Pähkäilyjä: Liian haalimisesta ja sen vaalimisesta
- Taiteilijavinkkaus: Tina Marais, tekstiilitaiteilija
- Lukuvinkki: Anja Snellman: Side, kuvat Ulla Jokisalo, WSOY 1998
- Tekemisvinkki: Pistoja kuvaan ja menneeseen aikaan
|
|
|
|
|
|
|
Kasvun anatomia ja Ilmojen ihmeet
|
Näyttelyteoksia en ehdi hirveästi tekemään, mutta näytteitä tai viitteitä opetuksen tueksi. Tämän kevään aikana vetämäni Soft sculpture on ollut antoisa, kiitos mukaansa tempaavan ryhmän. Sen satoa on esillä Kasvun anatomia -näyttelyssäni Konneveden Galleria Kävyssä 4.–27.9.2026.
|
|
Syyskuussa on myös Neuliaisten Ilmojen ihmeet -näyttely Vaasan kaupunginkirjaston Taidekäytävä Teemassa 2.–30.9.2026. Näyttely on jatkoa aiemmille näyttelyteemoille Veden alaiset ja Maan päälliset. Tähän luovan tekstiili-ilmaisun ryhmään olen kuulunut vuodesta 2011.
|
|
|
|
|
|
|
Kivi, paperi, kangas -taideleiri 23.–26.6.2026
|
|
Tällä aikuisten intensiivisellä taideleirillä leikimme ensin gellyplatella. Kokeilemme miten tekstiili-, akryyli-, ja maavärit toimivat kankaalla. Jotta nämä värimanipuloidut kankaat eivät päätyisi komerotekstiileiksi, teemme niistä kuvia eristelevyille, canvaspohjille ja paperille. Leirin teemana ovat kivet ja teemme kovia ja pehmeitä kiviveistoksia ja hidastamme tahtia korukivien lumoissa Liisa Lumiahon ohjaamana. Taideleirin paikkana on Jyväskylän taitokeskus, kävelymatkan päässä asemalta. Aikataulu ti 23.6. klo 12–20, ke 9–21 ja to 9–14. Tällä leirillä et ehdit potea koti-ikävää.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Kangastuksia ja kuvatuksia 1.8.–31.12.
|
|
Koulutuksessa manipuloimme kangasta gellyplaten avulla, sommittelemme tekstiilistä tuntotaidekirjan, koostamme kankaista kulhoja ja pystejä, muovailemme tekstiilistä kolmiulotteisia veistoksia ja kokoamme ilmavan kollaasin muistoista tai haaveista. Työskentelyssä tavoittelemme tarinallisuutta ja merkityksellisyyttä ja kaikki tavat tehdä ovat oikeita. Etätapaamisissa saat tuulahduksia, mitä maailmalla tehdään ja sitten oletkin pakahtua ideoihin.
|
|
Viisi viikonloppua Jyväskylässä ja viisi keskiviikkoiltaa etänä. Tätä rupeamaa et kadu. Haku 29.4.–19.5.2026
|
|
|
|
|
|
|
ETÄ Slow stitching 12.8.–16.12.2026
|
|
Slow stitching, pistomeditaatiossa, kokoonnutaan joka toinen keskiviikkoilta etänä ja joka kerralla on eri haaste/virkistys, miten ja miksi neulaan ja lankaan tartutaan. Parin tunnin aikana luodaan, luovitaan ja luetaankin. Katsastetaan myös edellisen kerran tuotokset ja lopuksi saat linkin taiteilijaan, joka kohottaa luomisen tuskaa ja lisää toiveikkuutta. Etätapaamiset tapahtuvat Teamsissa parittomien viikkojen keskiviikkoiltoina alkaen 12.8. ja päättyen 16.12.2026, klo 18–20. Saat tarvikepaketin kotiisi ja voit osallistua kotisohvalta.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Liian v(h)aalimisesta
|
|
Meillä on kaikkea liikaa ja haalimme sitä lisää ja vaalimme sitä kaapeissa ja kaappien takana. Mitä se liika kenellekin on? Kuvittelemme omistavamme esineitä, mutta ne omistavatkin meidät. Käytämme aikaa, rahaa ja tilaa vaaliessamme esineitä, jotka selkeästi kuuluvat menetettyyn elämäntapaan, esineitä, joiden käyttötarkoitus on hämärä tai joita ei enää tarvita normaaliarjessa. Toisaalta ne ovat myös nostalgiaa tai tulevaisuuden uskoa, varsinkin käsityöläisillä: ´Kyllä minä jonakin päivän tästä jotain teen`. Löytyykö sinunkin kaapeista komerotekstiilejä ja aikomuskankaita?
|
|
|
|
|
|
|
Taiteilijavinkkaus
|
|
Tina Marais (1977) on tekstiilitaiteilija, joka tunnetaan kolmiulotteisista kangas- ja sekatekniikkaveistoksistaan sekä kulttuurin välitysprojekteistaan. Hän on kiinnostunut tekstiileistä niiden moninaisten tekstuurien ja värien vuoksi ja kyvystä vangita liikettä sekä tekstiilien helpon saavutettavuuden vuoksi. Tina Maraisin työ keskittyy monimuotoisuuteen, integraatioon, ihmisen vaikutuksiin ympäristöön, sosiaaliseen muutokseen ja maahanmuuttoon. Osa hänen kiinnostustaan maahanmuuttoon ja pakolaisiin liittyy myös hänen omaan muuttomatkaansa Etelä-Afrikasta Kanadaan.
|
|
|
|
|
|
|
Lukuvinkki
|
|
|
|
Side-kirjan kertoja saa puhelun nuorelta mieheltä, joka osoittautuu kertojan äidin aviottoman tyttären pojaksi. Tälle miehelle kertoja muistelee ja kuvittelee äidin nuoruutta ja kertoo myös omasta nuoruudestaan 1960–1970 -lukujen vaihteessa. Lukijalle teksti muistuttaa sen ajan pukeutumistyylistä, musiikista, televisio-ohjelmista, ja tietysti tyttöjen kasvusta naisiksi ja siihen liittyviä sotkuvyyhtejä. Kuvituksena on valokuvaaja Jokisalon punaisella langalla ommeltuja ´päällyskuvia` niin uutiskuvien (Kekkonen, Vietnamin sota, kuukävely...) kuin kirjantekijöiden omien kuvien kirjontoja.
|
|
|
Tekemisvinkki
|
|
|
|
Pistoja kuvaan ja menneeseen aikaan. Pistele vanhan valokuvan päälle uusiaika. Tarvitset: valokuvan, piikin, jolla teet reiät, pistelyalustan, neulan, kirjontalankaa, teippiä ja sakset. Aloita vaikka reiittämällä kuvan taustaan reikiä 0,5 sentin välein, pyri epäsäännöllisyyteen. Aloita ompelu, teippaamalla langan alkupää kuvan takapuolelle. Tee pistoja kahden reiän välillä, pyri vaihtamaan piston suuntaa joka piston jälkeen. Tee reikiä tarvittaessa lisää. Jäykkään kuvaan voit tehdä mitä pistoja vaan ja hurvitella todella pitkillä pistoilla. Mieti tarina kuvaan asettuneelle.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
