Olen vuosia kuvannut takapihani muodon muutosta ja haaveillut blogin kirjoittamisesta. Mutta aina se on jäänyt. Olen dokumentoinut takapihaani enemmän itselleni, mutta myös muille, joilla on postimerkin kokoinen takapiha. Minua ärsyttää, kun puutarhalehdissä kerrotaan vain isoista monen hehtaarin puutarhoista ja suurimmalla osalla lehtien lukijoista on vain muutaman neliön tontti.
Ostimme rivitaloasunnon vuonna 2006. Kävimme katsomassa asuntoa toukokuussa, jolloin seesteiset kuvat on otettu. Pääsimme muuttamaan vasta elokuun lopulla, joten ensimmäisenä kesänä ei tapahtunut mitään. Viimeisessä kuvassa ihmettelen seuraavan kesälomani 2007 alussa, että tarttis tehdä jotain.
Aurinko paistoi keväällä selkeästi ja muutenkin piha näytti selkeältä, kun mikään ei ollut vielä lähtenyt kasvuun. Nyt oli vuorossa seinät puutarhalle. Erilaisia köynnöstukia, jotka jakoivat tilaa erilasiin huoneisiin. Ja tottakai puutarhaan piti saada kaivo, josta taivas peilautuu. Kaivon rakenteiden alle on piilotettu saavi, johon vesi kannetaan sisältä. Kaivon vieressä voi istuskella ja ajatella leveästi, kannen alla ovat multasäkit piilossa.
Terassin ovea lähinnä oleva saa uuden lattian yhtenäisestä lautatavarasta. Entinen lattia oli koottu pihalaatoista, jotka eivät pysy paikoillaan vaan lonksuivat askelten alla. Lintuja alkoi kerääntymään pihalle, nämä tulivat elokuussa Budapestista.
Muuttolintujen saapumisen myötä pihalle tuli kaksi mustaa naista köynnöstueksi. Kevätpuuhana oli maalata kukkatelineelle raitahousut. Kirpputorilta ostin italialasien posliinivadin linnuille kylpyammeeksi ja riemu oli suuri, kun ne löysivät sen. Ääntä puutarhaan ´vesiputouksesta´. Loppukesästä monen sadeviikon jälkeen valmistui kello viiden nurkkaus. Aurinko paistaa sinne töistä tullessa hetken. Peilit pihan reunoilla avartavat tilaa ja säikäyttävät puutarhurin, että kuka täällä saapastelee samaan aikaan kuin minä. Kansituolissa oli mukava istuskella ja miettiä seuraavaa puuhaa.
Kesä oli kiireinen muiden projektien myötä ja pihalla pyöriminen ja valokuvaaminen jäi vähemmälle. Mustat neidot talvehtivat puutarhassa hyvin ja keväällä sinne ilmestyi maalattuja ruukkuja ja värikkäitä tuoleja, ja pionit kukkivat omia aikojaan.
Olen aina haaveillut kasvihuoneesta ja nyt sen sain. Kasvihuoneen alle jäi kello viiden nurkkaus. Kasvihuoneessa on aina kaunis valo. Kokeilin myös rauniopuutarhaa, johon kokosin rikkinäisiä ruukkuja ja ruosteisia tavaroita.
Keväällä piti rakentaa parvekkeelle komero, jossa säilyttää kaikenlaista romua. Vanhojen silityslautojen päällisiä olin käyttänyt erääseen kirjaprojektiini selailtaviksi kirjansivuiksi ja niinpä minulla oli monet silityslautojen jalat. Tein niihin liimalevystä uudet kannet ja niistä tuli käteviä taittopöytiä. Vanhat tv-tasot ovat käteviä taimipöytiä, koska niitä voi rullailla auringon mukaan. Siirtolapuutarha pienoiskoossa? Kasvatan tomaatteja betonivaluämpäreissä, sprayasin ne pitsiverhon läpi hauskemman näköisiksi. Kasvihuoneen lattian tiilet vaativat uutta asennusta. Riippumatto kehikko on tarpeellinen puutarhassa missä ei ole puita sen kiinnittämistä varten. Syksymmällä oli betonivalujen vuoro.
Japanilainen puutarha vaati uudet hohtavat katekivet ja budha pysyi tämänkin kesän hyvin rauhallisena. Jokakeväinen puuha on terassin pesu ja öljyäminen kontaten. Levitän öljyä vasemmalla kädellä ja niinpä kumihanska venyy öljyn ansiosta muodottomaksi. Sain vävyltäni lahjaksi rautasängyn päädyn ja kiireisimpiä kevätpuuhia oli kiillottaa sängyn nupit hohtaviksi. Kivikukkakakkujakin leivoin ihan vanhalla reseptillä. Berniilistä lensi suurisilmäinen böödi tarkkailemaan lehtikotiloiden ryhmäytymistä.
Omistaminen tuo vaan ongelmia. Kasvihuoneen katto alkoi hapertumaan, eikä uusia 4mm kennolevyjä saanut kaupoista. Kesä oli jo pitkällä kun levyt tulivat nettitilauksen myötä. Koko kasvihuone piti melkein purkaa ennen kuin uudet osat olivat paikallaan. Kasvihuoneen kello mittasi kasvuaikaa pohjoisella pallonpuoliskolla. Norsukin viihtyi omassa hiekkalaatikossaan. Elokuussa vietettiin ravintolapäivää takapihan kahvilassa.
Kymmenessä vuodessa yhdestä vaivaisesta ruusunoksasta on tullut varsinainen ruusupuu, joka jaksaa kukkia vanhasta muistista. Nuori herra Sokrates viihtyy ruusun varjossa, ruususta tulee hienot roskatkin. Punaiset kiillotetut sipulit näyttävät herkullisilta kakkuvuoassa. Kaiken kaikkiaan kesä oli runsaskukkainen ja puutarha alkaa olla jo villiintyneen näköinen. Vaikka näin pienessä puutarhassa kitkeminen on lähinnä mietiskelyä. Juhannusruusukin pisti parastaan.
Kesä oli vetinen ja sään suhteen kamala. Kevät meni sisällä sudokuja täyttäessä, kun aina satoi tai oli kylmää. Vasta juhannusaattona kävin hätäpäissäni ostamassa kesäkukkia. Vietin elokuun Espanjan auringossa ja leikin hedelmäpelejä valokuvaamalla niitä. Sitä ennen konmaritin puutarhan kaikesta sinne kertyneestä entisitä aarteista. sinne menivät puusaavit, torsot ja monenaiset ruukkujen jäännökset. Puutarhavisna ei kasvihuoneessa antanut suurtakaan satoa. Loppukesästä syntyi muutama puutarhapienoismaailma. Alkukeväästä kävin ihailemassa tulppaaneja Hollannissa.
Puutarha alkaa näyttää ränsistyneeltä. Peilit puutarhan laidalla ovat himmentyneet ja likaantuneet vuosien saatossa.
Puutarha piristyy värikkäillä kalusteilla ja vesiastioilla. Kaunis ruusupurkki sisältää lehtokoteloita.
Koronakevät antoi puhtia ruveta puutarhan lattian uudistuspuuhiin. Ensin piti rakentaa uudet kukkalaatikot vanhojen lahonneiden tilalle. Vanhojen kukkalaatikoiden purku ja mullanseulominen rikkaruohoista ja mullan ”hävitys” ei käynyt ihan mainoskatkon aikana kuten puutarhaohjelmissa. Samalla vaihdoin vähän järjestystä. Uuden lattian kunniaksi maalasin ekospraymaalilla vanhat pihakalusteet. Tykkään väreistä ja jos niitä ei tule kukista, niin sitten maalipurkista. Puulattia mahdollistaa järjestyksen vaihdon kesken kasvukauden. On mahtavaa, kun sukkasillaan voi mennä kasvihuoneeseen, siellä minulla on mattokin.
Puutarha ei tule ikinä valmiiksi ja liian valmiina se tuntuu tylsältä. Riippumatto on idea laiskottelusta, mutta todellisuudessa se on tekemättömien töiden kehto. Puutarhuri ei voi lopultakaan paljon vaikuttaa, ei vesisateen määrään eikä auringon paisteen kulmaan, puhumattakaan lehtokotiloiden olemassaoloon. Ilahduttavaa oli, että edellissyksynä istutetut kukkasipulit työntyivät esiin. Yleensä istutan ne lämpöpuhaltimen kanssa, kun maa on jo jäässä ja otsalampun valossa.
Edellisen syksyn tuulet ja talven lumitaakka luhistivat minun kärhötelineeni maahan ja teline meni uusiksi. Joka vuosi kuskaan useamman peräkontillisen toivoa, taimia ja multaa pikku pihalleni. Vaikka kasvihuoneen pleksiseinät ovat jo keltaiset, hauraat ja valoa päästämättömät, niin pensastomaatit tuottivat hyvin satoa. Kesäkeittiönurkkauksen puuhat vaihtuivat värjäyshommiin, niin purkkivärjäykseen kuin luonnonväreillä värjäämiseen kattilassa. Kokeilin värjäykseen isokiertoakin, muttei se taipunut vaan piti värin omanaan.
