Kerätä ja unohtaa - löytää ja innostua
Kerään pientä innostuakseni kokeilemaan jotakin suurempaa. Harhailen mielelläni eri käsityötekniikoiden parissa joko niistä lukien tai niitä kokeillen tai niitä opettaen. Välillä lumoudun ja välillä unohdan. Olen syntynyt Venäjän rajan läheisyydessä Kainuussa ja koen katsontatapani aina vähän viistoksi. Kuulunko tuonne vai tänne ja mihin oikeastaan haluan liikkua? Toisaalta rajalla on kaikki.
Toisinaan liikun kierrättäjien kanssa samoilla roskalaatikoilla ja tunkioilla. Jätteiden kanssa on mietittävä, mikä on esteettistä ja järkevää omien-, toisten- ja luonnonvarojen käyttöä tai käyttämättä jättämistä.
Sitten taas kyllästyn kaikkeen kuluneeseen ja haluan värikästä, kiiltävää ja puhdasta.
Tuunaan vintille hylättyjä huonekaluja uuteen loistoon. Esimerkiksi tarpeettomat puhelinpöydät löytävät tuunauskäsittelyn jälkeen tiensä kodin paraatipaikalle. Niistä tulee kodin fokusesineitä.
Tuunaan sinunkin huonekalusi tilauksesta!
Lähetä minulle kuva ja mitat huonekalustasi, niin annan paluupostissa hinta-arvion ja aikatauluarvion. Hinta riippuu siitä, miten paljon huonekalu vaatii esikäsittelyä: liimaamista, hiomista… Ja miten varsinainen väritys tapahtuu: kankailla, papereilla, maaleilla vai maalauksilla.
Kuvissa muutamia esimerkkejä ennen ja jälkeen tuunaamista.
Vanhat kirjat, luetut ja lukemattomat ovat kiinnostaneet minua pitkään. Kirjat sisältävät tarinoita, joiden päällä, rinnalla ja sisällä on helppo kuljettaa uusia tarinoita. Kirja on ensimmäisiä kulttuurin massatuotteita, nykyisin niihin on varaa kaikilla. Kirpputorit notkuvat lukemattomia kirjoja, joita kukaan ei huoli. Kuitenkin kirjojen käyttö muuhun tarkoitukseen kuin lukemiseen ärsyttää monia. Onkohan kirjojen tuhoaminen vuosisatoja tavoitellun tiedonhallinnan kyseenalaistamista?
Vanha kirja tarjoaa monia ”lukemistapoja”. Sen voi perinteisesti lukea kannesta kanteen. Kirjasta voi lukea pelkät lukujen otsikot tai mietiskellä vain kirjan nimeä ja keksiä oman tarinan. Miltä kuulostaa: Mieheni vihitään tänään, Pimeää keskellä päivää, Muukalainen yössä tai Lempeätä väkivaltaa? Kirjoja voi käyttää myös tilkkutyön tapaan, tai niistä voi rakennella hyllyjä tai kirjaviisaan muistolippaita. Kirjaviisas on käyttänyt elämänsä muiden elämien lukemiseen ja unohtanut itse elää. Muistot elämästä mahtuvat pieneen lippaaseen.
Matkalaukut ovat käyttöliittymiä muihin maailmoihin ja sesonkeihin. Matkalle lähdettäessä matkalaukussa on tuttu ja turvallinen kotielämä mukavine vaatteineen ja arkitarpeineen matkan kolhuja varten. Se tasapainottaa eroa kodin ja maailman välillä. Kaikki oleellinen ja tärkeä mahtuu matkalaukkuun. Kotona matkalaukkuja säilytetään ’kaihipaikassa’ eli katseen ulottumattomissa. Harvoin matkustavan työläimpiä lähtövalmisteluita onkin matkalaukun esiin kaivaminen autotallin tai varaston perukoilta. Hyvin varastoituneena matkalaukun parasta ennen -päiväys saattaa mennä ohi muutamassa vuosikymmenessä. Näitä laukkuja on saatavana kierrätyskeskuksissa ja kirpputoreilla muutamalla eurolla. Tuunaamalla niistä voi tulla kodin näkyvä väriläiskä, joka varastoi tai esittelee erilaisia maailmoja.
Keräilen kirpputorilta sorvattuja kynttilänjalkoja, puukulhoja ja puisia keittiötyövälineitä. Esineitä, jotka ovat kannatelleet elämää, mutta alkaneet ontua joko käyttötarkoituksen kaikottua tai muodon livettyä tai vain värin puutteesta.Tai ovat jo alunalkaen olleet maanantaisorvauksia – epäonnistuneita.
Minä käsittelen niitä yhtä arkisesti, sumeilematta ja tasa-arvoisesti, olivatpa ne jonkun ihmisen sorvauskokeiluja tai tunnetun suomalaisen muotoiluyrityksen tai globaalin tavarataloketjun tuotantoa. Minulle ne ovat leikkikaluja. Kokoan ne uudestaan ja väritän pajukaijamaisin värein. Näistä tulee rukousmylly, näistä tulee hunajaryijy, tämä härpäke voisi olla Taisto, eiku Terho tai no olkoon Aatos, koska nämä miesten nimet tarkoittavat myös muuta.
