Lähtökohtaisesti kainuulaiselle framilla olo on hankalaa ja omien töiden esittely vielä ilettävämpää (häpeällistä). – No enhän minä nyt mitään, mitä se hyvejää, tämä on nyt vaan tämmönen kötöstys. Mutta kun tekemisen pakko kolkuttelee, sille on avattava ovi.
Vuosien varrella minulla on ollut useita yksityisnäyttelyitä näyttelyitä ja olen osallistunut yhteisnäyttelyihin. Ensimmäinen julkisempi näyttely vuonna 2004 Poistoja – ei mitään uutta eikä omaa viitoitti tietäni kierrätysmateriaalien pariin. Mutta kun kyllästyn likaiseen liikaan, huonosti kohdeltuun kuluneeseen ja muoviliikaan, kääriydyn tekstiileihin. Tekstiilinäyttelyihin olen osallistunut Luovan tekstiili-ilmaisu ryhmän – Neuliaisten mukana vuodesta 2011.
Näyttelyihin osallistuminen on minulle yksi tapa pitää luovuutta yllä. Deadlinen lähestyessä se on sitten luovuutta pakkoraossa ja minulle parhautta. Näyttelyteosten lopullinen tekeminen tapahtuu hurmiossa, leikin yhtä paljon sanoilla kuin materialla. Se on minulle käyskentelyä paratiisissa. Läheskään aina synnytys ei onnistu kuvitellusti ja sutta ja sekundaakin pukkaa. Tämä on hyväksyttävä, jos jotain uutta ajatusta, muotoa, kiteytystä tavoittelee. Aina kannattaa tavoitella. Toivottavasti inspiroidut kokeiluistani ja niihin liittyvistä teksteistäni.
Tulevat näyttelyt
Menneet näyttelyt
