Olen käsityökuiskaaja, kestävyysmentori ja roolipelaaja Raija Manninen ja Tiinasmoko-yrityksen perustaja. Yritykseni on perustettu 2011 Jyväskylässä, jossa se toimii edelleen. Tiinasmoko-nimi periytyy lapsuudestani, jolloin isoveljeni kutsui kaikkia pikkutyttöjä Tiinoiksi ja minua hän kutsui jostain syystä Tiinasmokoksi.
Moko taas viittaa lifestyle-brändiin ja sitä minäkin tavoittelen. Haluan innostaa sinua Tiinasmokottamaan eli tarkastelemaan uusista näkökulmista vakiintuneita esinesuhteita, materiaalien työstämistapoja ja piintyneitä ajatusmalleja. Luovassa prosessissa autan sinua kiipeämään ryhtymiskriisin yli. Se ei olekku tehä!
Minun sukupolvelleni käsitöiden tekeminen on ollut normi. Harrastuneisuuteni, koulutukseni ja museotyön myötä käsityötä on tullut katsottua viistosti, suoraan kohti ja nurkan takaa pilkuillen. Nyt kulutan paljon aikaani tutkiessani, mitä maailmalla nyt tehdään ja mitä merkityksiä taiteilijat sisällyttävät konkreettisiin teoksiinsa. En ole niinkään kiinnostunut miten tehdään, vaan ajatuksista tekemisen takana. Näitä ajatuksia ja vinkkejä haluan jakaa eteenpäin valmennuksissani. En ole vain ulkopuolinen välittäjä, vaan haluan itsekin kokeilla ja hurmioitua, testata ja turhautua, miten asiat ja huolet maailman tilasta voisivat hahmottua toivon säilyttäviksi teoksiksi. Näitä näytteitä, hahmotelmia ja tienviittoja näet näyttelyissäni.
Materiaalien uudelleen- ja uusiokäyttö ovat tekemiseni peruslähtökohtia. Roskamaisterin arvonimen sain, kun tein Roska on luksusta -graduni (2005) ihmisten roskasuhteista. Vuonna 1997 teimme etnologi Minna Mäkisen kanssa Kierrätys – jatkoaika käsillä -julkaisun, joka oli keskustelun avaus esineiden uudelleenkäytölle. Siitä on ollut luonteva jatkumo kiertotalouteen tutustumiseen. Useimmilla meillä länsimaalaisilla on kaikkea liikaa, paitsi aikaa, joka on hukkunut esinetulvaan ja sama tulva on vienyt myös luovuuden. Pysähtymällä ja heittäytymällä leikkimään, voimme saada luovuuden takaisin ja löytää tyhjän tilan ja ajan itsestämme ja siten ikigain.
Minulla on ollut ja on erilaisia rooleja käsityön kentällä. Olen tehnyt päivätyöni Suomen käsityön museon museolehtorina ja opettanut tutkinto-opiskelijoille Jyväskylän taitokeskuksessa vuodesta 2018 lähtien käsityön historiaa, näyttelyn tuottamista sekä kiertotaloutta käsityöntekijän ja tavallisen kuluttajan näkökulmasta. Toimin myös ulkopuolisena näytönarvioijana ja yritysmentorina käsityöläisille. Ja olen yksinyrittäjä, jonka missiona on auttaa ihmisiä selviytymään kaiken liian keskellä ja innostumaan omasta luovuudestaan. Innostan pienin askelin havainnoimaan, vähentämään ja hiljentämään. Harrastan ja elän käsillä ajattelemalla ja haaveilen lukemisesta. Siispä heittäydytään riippumattoon lukemaan.
