Lähtökohtaisesti kainuulaiselle esillä olo on hankalaa. No enhän minä, mitä se hyvejää. Tämä on nyt vaan tämmöinen kötöstys. Mutta kun tekemisen pakko kolkuttelee, sille on avattava ovi. Näyttelyitä on vuosien varrella tullut pidettyä niin yksityisnäyttelyitä kuin osallistuttua yhteisnäyttelyihin. Tilkkutyönäyttelyihin olen osallistunut Luovan tekstiili-ilmaisu ryhmän – Neuliaisten mukana vuodesta 2011.

Näyttelyihin osallistuminen on minulle yksi tapa pitää luovuutta yllä. Deadlinen lähestyessä se on luovuutta pakkoraossa ja näyttelyteosten lopullinen tekeminen tapahtuu hurmiossa. Prosessini menee näin: kerään vuosia jotain kierrätystavaraa, sitten sovin näyttelyajan ja työstän näyttelyteoksiani viimeiset pari viikkoa kaiken valveillaoloaikani (pärjään ajoittain aika vähillä unilla). Tässä vaiheessa leikin yhtä paljon sanoilla kuin materialla. Se on minulle käyskentelyä paratiisissa. Läheskään aina synnytys ei onnistu kuvitellusti ja sutta ja sekundaa pukkaa. Tämä on hyväksyttävä, jos jotain uutta ajatusta, muotoa, kiteytystä tavoittelee.

Harhailen mielelläni eri käsityötekniikoiden parissa. Välillä lumoudun ja välillä unohdan. Olen syntynyt Venäjän rajan läheisyydessä Kainuussa ja koen katsontatapani aina vähän viistoksi. Kuulunko tuonne vai tänne ja mihin oikeastaan haluan liikkua? Toisaalta rajalla on kaikki.