Olen noin vuodesta 2018 kätilöinyt Jyväskylän taitokeskuksen käsityöalan tutkinto-opiskelijoiden yhteisnäyttelyitä. Useimmille opiskelijoille, jotka osallistuvat näyttelyn suunnittelu ja tuottaminen -kurssille näyttelyyn osallistumien ensimmäinen ja he tuntevat ja kokevat olevansa hyvin kaukana epämukavuusalueella.
Usein yllätyksenä tulee se, miten paljon näkymätöntä työtä on tehtävä ennen kuin näyttely on näkyvä eli pystytetty ja hyvin sanallistettu erilaisissa kanavissa. Eikä työ lopu avajaisiin. Viestimistä on jatkettava koko näyttelyn esillä oloajan.
Näkymätön työ
Näkymätön työ tehdään varsinaisten näyttelyteosten ohella ja lisäksi. Kaikki tämä, jotta näkymättömästä tulisi näkyvää osaamista. Ja ennen kuin näyttelyä päästään rakentamaan, on haettu näyttelypaikkaa, tehty hakemuksen liitteeksi näyttelysuunnitelmia, anottu apurahaa ja kirjoitettu näyttelytiedotetta, mistä näyttelyssä on kyse.
Näyttelyn nimen keksiminen ja näyttelyjuonen sanallistaminen on haastavaa. Mutta jos näyttelystä puuttuu juoni, niin näyttelyteokset ovat vain tahroja paperilla, vaikka sekin voi olla kutkuttava näyttelyn aihe.
Näyttely on tarinan kerrontaa
Elokuussa 2025 kirjoittaja ja kirjoittamisen ohjaaja Johanna Berlin @yyberlin kirjoitti Linkedisssä näin:
”Käytin kesällä ahkerasti museoita. Viimeistään vierailu nykytaiteen museo Kiasmaan sai havahtumaan siihen, että museoissakin rakastan eniten tarinoita.
Teokset voivat näyttää itselle täysin merkityksettömiltä, jopa käsittämättömiltä, ennen kuin tutustuu teosesittelyn kautta niiden tarinaan. Tämä korostui nykytaidetta katsellessa, mutta yhtä hyvin se voi koskea vanhoja, itselle vieraita esineitä tai valokuvia tuntemattomista henkilöistä ja paikoista.
Tarina auttaa kiinnittymään kuviin ja esineisiin ja luomaan tunnesiteitä. Yhtäkkiä asiat tuntuvat läheisemmiltä, kun niihin on tutustunut tarinan kautta.
Toisinaan huomasin pohtivani teoksen edessä, mitä taiteilija haluaa kertoa minulle? Entä näyttelyn kuraattori, mitä hän haluaa valinnoillaan kertoa?
Nämä kysymykset tekivät elämyksestä uudella tapaa vuorovaikutuksellisen, koska tunsin ikään kuin käyväni keskustelua taiteilijan ja/tai kuraattorin kanssa. Joskus jo pelkkä teoksen nimi voi avata kokonaisen tarinan.”
Mitä syntyi tällä kertaa?
Tämän syksyn näyttelykurssin teemaksi nousi oma tila. Tässä otteita opiskelijoiden kanssa työstetyssä Oma tila 3.-27.9.2025 -näyttelytiedotteesta.
Seitsemän käsityöalan opiskelijaa avaa Popper Galleriassa ovet omaan tilaansa – paikkaan, jossa käsillä tekeminen antaa rauhaa, iloa ja voimaa. Näyttely on osa mukana olevien käsityöalan opiskelijoiden ammatillisia opintoja KSL-opintokeskuksessa Taitokeskus Jyväskylässä.
Oma tila vie matkalle ajatuksiin ja luovuuteen. Matkustaa voi sohvan nurkassa tai auton etupenkillä seikkailijan paikalla.
Oma tila on leikkikenttä, jossa materiaalit, värit ja tekniikat ovat rakennuspalikoita ja vain sinä itse olet leikin pomo.
Omassa tilassa kohtaavat ilo, valo ja varjo, nykyisyys ja menneisyys, juurtuminen ja ajatuksiinsa uppoutuminen.
Omassa tilassa saa rauhoittua ja etsiä harmoniaa. Omassa tilassa aika katoaa ja mieli on yhtä käsien liikkeen kanssa. Omassa tilassa luotu ilo tuottaa hyvää mieltä tilan ulkopuolellekin.
Omassa tilassa sinä olet leikin pomo!